Demo tarinoi

Moikka,

Mä on Demo, tämmönen ”staffi parhaassa iässä”. Viimeeksi kakussa oli viis nakkia.

Arvatkaa vaan ootanko into pinkeenä sitä että täytän kymmenen.

Mä oon käyny täällä Soukan Pieneläin-tätien luona ihan pikkutytöstä asti.

Toin noi mun tyypit tänne ekan kerran 12-viikkosena. Se oli tosi kiva reissu.

Tädillä oli namia ja mä istuin pöydällä ja sain namia.

Eikä sit muuta. Kaverit myöhemmin sano et mua ois muka tökätty piikillä,

mut en usko, että kukaan tökkäs.

Mä muuten tiedän missä laatikossa ne namit on…

Nuorempana mä käytin tyyppejä täällä aika usein. Kuulemma IHAN LIIAN USEIN.

En mä tajuu…

Yleensä mä tuon tyypit tänne yksinkertasesti niin että mä lakkaan syömästä.

Noille tulee siitä hätä, ja kohta mä pääsen namilaatikolle.

Pari kertaa mä oon nukahtanu tänne ihan ihmeellisesti ja on ollu

aika kenkku olo jälkikäteen, enkä tainnu saada edes namia.

Mä uskon että ne vaan unohti, enkä kanna kaunaa.)

Multa on muka poistettu kasvain ja kohtukin kuulemma,

mutta en mä oo huomannu että multa puuttuis mitään.

Joskus nää tädit sanoo että mun pitää viedä mun tyypit muualle.

Mä oon sit käyttäny ne hammaslääkärillä ja

magneettikuvissa, mutta tänne mä mieluummin ne tuon.

Täällä nää tädit tuntee mut ja mun vaivat ja mä tunnen ne,

ja niiden namit. Toi emäntä sano että se Tapiolan suorakorvaus ja

joku S-etujuttu on tosi hyvä asia, mut en mä niin niistä tiedä.

Musta se täti, jolla on namilaatikko, on kyllä parempi.

Viime aikoina meidän käynnit on harventunu vähän turhan paljon.

Niinpä mä aina ohimennessä yritän tulla kattoo,

että onko sillä tädillä siellä laatikossa vielä ne mun namit.

Välillä pääsen pusimaan.

Demo

demo