Timin tarina

Noin vuosi sitten sain sähköpostiini kuvan koirasta, pienestä lähes kaljusta nälkiintyneestä reppanasta. Kuva kummitteli mielessäni yön yli ja seuraavana päivänä päätin, että yritän auttaa ja ottaa hänet luokseni. Muutamaa päivää myöhemmin Tim sitten matkasi Viipurista, sikäläisen tarhan pitäjältä, luokseni.

Seuraavaksi päiväksi olin varannut ajan Maaritille. No, onneksi Maarit ei haasteita pelkää vaan lähdimme selvittämään yhdessä tautien ja ongelmien vyyhtiä. Ihan ensimmäiseksi todettiin paha korvatulehdus molemmissa korvissa. Kyllä niistä tulikin mustaa mönjää! Ihme, että koira yleensä vielä kuuli jotain. Iho oli kauttaaltaan tulehtunut, jopa mätä paikoittain. Ihosta otettiin koepala tarkempia tutkimuksia varten, mutta aloitimme antibioottikuurilla ja päivittäisillä kylvyillä.

Näin siis illalla minä ja poikani aloitimme päivittäisen taistelun tautia vastaan. Jan istui pikkuhousuissa suihkussa ja piti koirasta kiinni (pelkäsi valtavasti suihkua) ja minä pesin erikoisshamppoolla – tuli siinä pestyä kyllä poikakin.. Muutaman kerran jälkeen huomasimme, että suihkunpää oli se pelottava, joten marssin ostamaan vauvan kylpyammetta. Se sujuikin sitten jo paremmin. Vitamiinilisät, kunnon ruoka ja korvan putsaukset & tipat kuuluivat myös päivärutiineihimme. Suurimman osan päivästä Tim makasi kopassaan, muut koiranikaan eivät tulleet kuin kaukaa haistelemaan. Oli kai niin kipeä, että nekin ymmärsivät jättää rauhaan.

Pikkuhiljaa sitten Tim alkoi nakertaa puruluita ja joskus illalla kuului lelun vingahdus. Taisimme alussa käydä viikon kahden välein Maaritilla ja Timin korvat & iho paranivatkin vauhdilla. Ihonäyte paljasti kuitenkin sikaripunkin ja sienen, joten taistelu niitäkin vastaan alkoi – taas kylvyillä ja lääkkeillä. Onneksi painokin lähti nousemaan, olisi muuten ollut aika kovat lääkemäärät noin pienelle koiralle.

Kun Tim sitten alkoi hieman liikkua kotona, huomasin ontumisen. Seuraavalla kerralla Tim sitten rauhoitettiinkin ja siltä otettiin uusi ihonäyte, verikokeita ja Timin jalat & lonkat kuvattiin. Tyrmistävä tulos oli, että Timin etujalka oli kahdesta paikkaa ollut poikki (luutunut aika suoraan) ja takajalan reisi myös. Takajalan luutuminen ei sitten ollutkaan ihan suora vaan luut olivat luutuneet ihan ristiin. Jalka oli siis nyt hieman lyhyempi, siitä ontuminen. Etujalassa oli myös paha luutulehdus. Verikokeet paljastivat, että Timillä oli myös borrelioosi, joka oli aiheuttanut mystisen kuumeen. Taas uudenlaisia lääkkeitä – ja kylvyt jatkuivat.

Pari, kolme kuukautta myöhemmin Tim alkoi jo hieman leikkiä muitten koirieni kanssa ja uskalsimme lähteä myös mökille. Kylläpä Tim nautti luonnon rauhasta ja kavereistaan! Sienen kanssa kamppailimme vielä pitempäään ja eihän iho koskaan ihan normaaliksi tullut, arvet jäivät muistoksi, mutta noin 5 kuukautta Timin ensitapaamisen jälkeen Maarit julisti Timin terveeksi – voi sitä riemunpäivää! Furunkoloosi tassuissa paljastui talvella, mutta sen kanssa pärjäämme: tassupesut, rasvaamiset ja omat tossut ovat tuttu juttu eivätkä Timin onnen päiviä varjosta!

Tim on nyt reipas koira, joka osaa jo perusjutut, nauttii lenkeistä, omasta pihasta ja kaikenlaisista herkuista! Varsinainen kouluttaminen on alkanut ja edistymme hyvää vauhtia.

Haluan kiittää Maaritia ja hänen tiimiään mahtavasta, peräänantamattomasta työstä sekä suuresta tuesta – taikoja teitte meidän Timille!

-Michaela-

timweb1
Tim tullessa ensi kerran klinikalle

timweb3

timweb2
Tim hoitojen jälkeen