ANESTESIAT
Kun lemmikkisi tulee klinikalle, erilaiset rauhoitus- tai anestesiatoimenpiteet voivat olla tarpeen. Käytettävä lääke menetelmä valitaan aina yksilöllisesti riippuen siitä, kuinka syvää sedaatiota tarvitaan, toimenpiteen kestosta sekä toimenpiteen tarkoituksesta. Tavoitteena on aina riittävä rauhoitus potilaan turvallisuuden, stressin ja kivun vähentämisen ja tutkimuksen tai toimenpiteen onnistumisen varmistamiseksi.
On erittäin tärkeää kertoa eläinlääkärille, jos lemmikilläsi on jokin taustasairaus, kuten sydämen sivuääni, sydänsairaus, hengitystieoireita, maksa- tai munuaissairaus tai jos lemmikki käyttää säännöllistä lääkitystä. Nämä tekijät vaikuttavat sedaatiossa käytettävien lääkkeiden valintaan ja annosteluun, ja ne huomioimalla voidaan minimoida mahdolliset haittavaikutukset ja riskit.
IM-SEDAATIO
IM-sedaatio (lihakseen annettava rauhoitus) on tarkoitettu lyhyisiin ja pääosin kivuttomiin toimenpiteisiin. Kyseessä on kevyt tai kohtalainen rauhoitus, jota käytetään esimerkiksi verinäytteenottoa, ultraäänitutkimusta, röntgentutkimusta tai muuta nopeaa tutkimusta varten.
IM-sedaatiossa voidaan käyttää useita eri lääkeyhdistelmiä, ja valinta perustuu potilaan yksilöllisiin tekijöihin, kuten ikään, yleistilaan ja mahdollisiin perussairauksiin. Tutkimusten perusteella oikein valittu ja annosteltu IM-sedaatio on turvallinen ja tehokas keino vähentää stressiä ja käsittelykipua sekä parantaa tutkimusten laatua.
IV-ANESTESIA
IV-anestesiassa potilas rauhoitetaan ensin kevyellä IM-sedaatiolla, minkä jälkeen asetetaan kanyyli. Kanyylin kautta annetaan anestesia-aineita, joilla saavutetaan syvempi ja hallittu uni. Menetelmää käytetään toimenpiteissä, jotka vaativat potilaalta parempaa paikallaan oloa tai ovat kivuliaampia, kuten esimerkiksi anaalirauhasten huuhtelussa tai kissojen kastraatiossa.
Tarvittaessa lääkitystä voidaan lisätä toimenpiteen aikana, mikä parantaa anestesian hallittavuutta ja potilasturvallisuutta. Potilaan vointia seurataan koko anestesian ajan.
INHALAATIOANESTESIA
Inhalaatioanestesiaa käytetään pidemmissä ja vaativammissa toimenpiteissä, kuten leikkauksissa ja hammashoidoissa. Potilas rauhoitetaan ensin kevyellä IM-sedaatiolla. Potilas nukutetaan ja anestesiaa ylläpidetään hengitettävällä anestesiakaasulla, joka annostellaan hengitysteiden kautta.
Inhalaatioanestesian etuna on hyvä säädeltävyys ja nopea herääminen, sillä anestesian syvyyttä voidaan muuttaa nopeasti ja anestesiakaasut poistuvat elimistöstä pääosin hengityksen kautta. Tämä tekee menetelmästä turvallisen myös iäkkäille tai perussairaille potilaille, kun anestesia on huolellisesti suunniteltu ja valvottu.
LISÄHOITO JA HERÄÄMINEN
Kaikkien sedaatioiden ja anestesioiden jälkeen potilaalle annetaan pahoinvoinninestolääkettä, jotta toimenpiteen jälkeinen pahoinvointi voidaan minimoida. Usein annetaan myös herätelääke lihakseen, mikäli käytetyille sedatiivisille lääkkeille on saatavilla vasta-aine. Tämä nopeuttaa heräämistä ja vähentää sedaation jälkeistä väsymystä.
Potilasta seurataan heräämössä, kunnes se on hereillä, ruumiinlämpö normaali ja yleistila on vakaa.
