Kesä on täällä, ja kyyt ovat jälleen aktiivisia luonnossa. Kyynpurema on Suomessa
koirilla melko tavallinen hätätilanne, ja vaikka kaikki puremat eivät ole hengenvaarallisia,
ne vaativat aina nopeaa eläinlääkärin arviota.
Mistä kyynpureman tunnistaa?
Yleisin kyynpureman merkki on puremakohdan selvä turvotus, joka voi kehittyä nopeasti
ja olla voimakasta etenkin pään alueella. Puremakohdassa voi joskus näkyä kaksi
pientä pistoreikää muutaman millimetrin etäisyydellä toisistaan.
Oireet eivät kuitenkaan rajoitu paikallisiin muutoksiin. Yleisoireita voivat olla väsymys,
heikkous, kipu, kuolaaminen ja oksentelu. Oireiden voimakkuuteen vaikuttavat muun
muassa puremakohta, koiran koko ja yleiskunto sekä siirtyneen myrkyn määrä.
Toiminta kyynpurematilanteessa
Kyynpuremassa nopea ja rauhallinen toiminta on tärkeää.
Koira tulee pitää mahdollisimman liikkumattomana, sillä liike voi nopeuttaa myrkyn
leviämistä elimistössä. Koira kannattaa kantaa, jos se on mahdollista. Mikäli kantaminen
ei onnistu, siirtyminen autolle tulisi tehdä rauhallisesti ja ilman ylimääräistä liikettä.
Eläinlääkäriin tai päivystykseen tulee ottaa yhteyttä viipymättä ja lähteä hoitoon heti,
vaikka koira vaikuttaisi alkuun melko hyväkuntoiselta. Kyynpurema voi aiheuttaa
vakavia sisäisiä verenvuotoja, voimakasta kipua, turvotusta ja elinvaurioita.
Erityisen riskialttiita ovat puremat pään, kuonon ja rintakehän alueella.
Mitä ei pidä tehdä
Koiraa ei tule lääkitä omin päin. Alkoholin, kipulääkkeiden, kortisonin tai kyypakkauksen
antamista ilman eläinlääkärin ohjeistusta tulee välttää.
Hoito eläinlääkärissä
Eläinlääkärissä tehdään yleensä verinäytetutkimuksia, joista arvioidaan erityisesti veren
hyytymistä, maksan ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä sekä täydellistä
verenkuvaa.
Hoito voi sisältää vastamyrkkyseerumin, nestehoidon, kipulääkityksen (usein opioidi)
sekä pahoinvointilääkityksen.
Vastamyrkkyä käytetään kuitenkin harkiten, yleensä silloin kun oireet ovat vakavia tai
eteneviä, kuten voimakas turvotus, merkittävä yleisvoinnin lasku, hyytymishäiriöitä tai
laajat systeemiset oireet. Lievissä, paikallisissa puremissa se ei ole aina tarpeen, sillä
suurin osa koirista toipuu hyvin pelkällä oireenmukaisella hoidolla. Vastamyrkyn vakavin
riski on anafylaksia, joka voi ilmetä nopeasti pistämisen jälkeen. Tämän vuoksi
vastamyrkky annetaan aina eläinlääkärin valvonnassa, ja potilasta seurataan tarkasti
hoidon aikana ja sen jälkeen.
Nykykäytännön mukaan tulehduskipulääkkeitä ja kortikosteroideja ei suositella
ensisijaisena hoitona, koska ne voivat lisätä munuaiskuormitusta.
Jatkohoito ja seuranta
Kotona koira pidetään levossa useiden päivien ajan, yleensä vähintään viikon. Liikunta
rajoitetaan lyhyisiin ulkoiluihin tarpeiden tekemistä varten.
Puremakohdan ja yleisvoinnin tarkkailu on tärkeää. Turvotus voi aluksi levitä tai
“valahtaa” alaspäin, ja alueelle voi tulla mustelmaa muistuttavaa värimuutosta. Tämän
jälkeen tilanteen tulisi vähitellen parantua.
Eläinlääkäriin tulee olla yhteydessä heti, jos vointi heikkenee, ilmenee poikkeavaa
verenvuotoa, voimakasta kalpeutta, virtsaamisongelmia tai äkillistä yleiskunnon laskua.
Puremasta toipumisen jälkeen suositellaan kontrolliverinäytteitä.
ELL Nadine Wegmuller