Tietämys koirien sappirakon sairauksista on lisääntynyt vuosien varrella. Erityisesti sappirakon mucocele on saanut varsinkin sosiaalisessa mediassa koiraharrastajien huomion viime vuosina. Mucocele on vain yksi sappirakon sairaus, ja kerrommekin tässä artikelissa muistakin sappirakossa mahdollisesti esiintyvistä sairauksista,niiden oireista ja hoidosta.
Sappirakon tehtävänä on varastoida maksassa muodostuvaa sappinestettä ja vapauttaa sitä ohutsuoleen ruokailun yhteydessä. Sappi osallistuu erityisesti rasvojen pilkkoutumiseen ja imeytymiseen.
Sappirakon toimintahäiriöt voivat häiritä ruoansulatusta, aiheuttaa vatsakipua ja johtaa vakavissa tapauksissa sappiteiden tukkeutumiseen, sappirakon repeämään ja hengenvaaralliseen sekä kivuliaaseen vatsakalvon tulehdukseen.
Koirien tärkeimpiä sappirakon sairauksia ovat sappirakon dehydroituneen sapen keräymä eli mukoseele, sappirakon tulehdus, sappikivet sekä sappiteiden tukokset.
Näiden sairauksien oireet voivat olla samankaltaisia, minkä vuoksi tarkka diagnostiikka on tärkeää.
Koirien tavallisimmat sappirakon sairaudet
1. Sappirakon mukoseele
Sappirakon mukoseele (gallbladder mucocele) on yksi koirien merkittävimmistä sappirakon sairauksista. Normaali sappineste on juoksevaa, mutta mucoseelessä sappinesteen koostumus muuttuu, ”dehydroituu”, ja muuttuu, ja siitä tulee paksua,hyytelömäistä massaa.Vähitellen ”hyytelö” täyttää koko sappirakon,ja estää sapen normaalin kulkeutumisen sappiteihin.Myös sappirakon seinämä haurastuu.
Sairauden syntyyn vaikuttavat todennäköisesti useat tekijät. Taustalla voivat olla mm.geneettiset eli perinnölliset tekijät, endokriiniset eli aineenvaihdunnalliset tekijät, hyperlipidemia eli kohonneet rasva- ja kolesterolipitoisuudet elimistössä ja ymäristölliset tekijät. Nämä johtavat sappirakon heikentyneeseen supistuskykyyn ja sitä kautta muuttuneen sappinesteen kerääntymiseen sappirakkoon ja sappirakon venymiseen, sekä sappinesteen koostumuksen muuttumiseen.
Mukoseele on yhdistetty muun muassa Cushingin tautiin, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja hyperlipidemiaan. Myös perinnöllisyydellä on merkitystä.Erityisesti shetlanninlammaskoirilla on todettu suurentunut sairastumisriski. Muita mahdollisesti alttiita rotuja ovat esimerkiksi kääpiösnautseri, cockerspanieli, borderterrieri, pomeranian, mopsi, beagle, bichon frisé ja chihuahua. Näillä roduilla on suositeltavaa käydä vuosittaisessa sappirakon ultrassa tarkastamassa tilanne.
Sairauden eteneminen ja komplikaatiot
Mukoseele voi kehittyä hitaasti kuukausien aikana. Aluksi koiralla ei välttämättä ole mitään oireita. Sairauden edetessä sappirakko laajenee, sappirakon seinämä voi vaurioitua ja sappinesteen kulku estyä.
Vakavimpia komplikaatioita ovat sappirakon repeäminen ja sappiperitoniitti,joka johtaa verenmyrkytykseen ja kuolemaan. Jos sappirakko on ehtinyt revetä, on ennuste huono.
Sairauden ensisijainen hoito on kirurginen, sappirakon poisto. Poisto voidaan tehdä joko avoleikkauksessa tai tähystyksellä. Leikkaus kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska sappirakon seinämän haurastuessa myös leikkauksen riskit kasvavat (mm.sappirakon repeäminen leikkauksessa).
Myös lääkkeellistä hoitoa voidaan kokeilla. Tutkimusten mukaan pelkällä lääkkeellisellä hoidolla pitkäaikaisennuste on heikompi kuin kirurgisesti hoidetuilla.
(Vet Clin North Am Pract. 2022 Mar.52 (2) 369-385/ j.cvsm.2021.11.001 Epub 2022 Jan 24)
2. Sappirakon tulehdus eli kolekystiitti
Kolekystiitillä tarkoitetaan sappirakon seinämän tulehdusta. Se voi olla liittyä sapen virtauksen estymiseen, mucoseleen, kasvaintautiin, sappitiehyeen tukokseen (esim.sappikivet), bakteeritulehdukseen, vakavaan sappirakon venymiseen, suolen bakteerikannan häiriöön (dysbiosis) tai tylppään vatsaontelon traumaan.
Tulehdus voi olla lievä ja krooninen tai nopeasti etenevä ja vakava. Joissakin tapauksissa tulehdus aiheuttaa sappirakon seinämän kuolioitumisen.
Mahdollisia tulehduksen aiheuttajia ovat suolistoperäiset bakteerit, kuten Escherichia coli ja enterokokit. Bakteerit voivat kulkeutua sappirakkoon esimerkiksi sappiteiden kautta.
Tulehduksen oireita voivat olla:
- Ruokahaluttomuus
- Oksentelu
- Vatsakipu
- Kuume
- Apaattisuus
- Keltaisuus
- Yleiskunnon heikkeneminen
Lievemmissä tapauksissa hoitona voidaan käyttää antibiootteja ja muuta tukihoitoa. Vakavassa tai kuolioituvassa tulehduksessa sappirakon kirurginen poistaminen on usein välttämätöntä.
3. Sappikivet
Ihmisillä sappikivet ovat melko yleinen ongelma ja syy sappirakon poistolle. Koiralla asia on toisin. Sappikivien taustaa ei koirilla tunneta kovinkaan hyvin. Mahdollisia altistavia tekijöitä ovat esim.korkeat kolesteroli-,triglyseridi-, bilirubiinit- jakalsium-pitoisuudet veressä, lisääntynyt musiinin tuotanto sappiteissä, aineenvaihduntasairaudet kuten diabetes mellitus (”sokeritauti”), Cushingin tauti, lisäkilpirauhasen liikatoiminta ja kilpirauhasen vajaatoiminta, sappirakon supistuvuus ongelmat, sapenstaasi,kasvaimet ja tulehdukset.
Monet sappikivet eivät aiheuta koiralle oireita, ja ne löydetään sattumalta ultraäänitutkimuksessa.
4. Sappiteiden tukos
Sappiteiden tukos tarkoittaa tilannetta, jossa sappi ei pääse kulkeutumaan normaalisti maksasta ja sappirakosta ohutsuoleen.
Tukkeutumisen taustalla voivat olla:
- Sappikivet
- Sappirakon mukoseele
- Sappiteiden tulehdus
- Sappiteiden arpeutuminen ja ahtaumat (esim.trauman seurauksena)
- Kasvaimet
- Haiman alueen tulehdus tai turvotus
Kun sappinesteen virtaus estyy, bilirubiinia kertyy verenkiertoon. Tämä voi aiheuttaa ihon, limakalvojen ja silmänvalkuaisten kellertymistä eli ikterusta.
Sappitukos voi olla osittainen tai täydellinen. Täydellinen tukos on erityisen vakava ja edellyttää nopeaa eläinlääkärin arviota.
Hoitotarve riippuu kivien sijainnista, koiran oireista ja mahdollisista komplikaatioista.
5. Sappirakon repeämä ja sappiperitoniitti
Sappirakon repeämä on yksi vakavimmista sappirakon sairauksien komplikaatioista.
Repeämä voi syntyä esimerkiksi pitkälle edenneen mukoseelen, sappirakon kuolioitumisen, vaikean tulehduksen tai sappikivien aiheuttaman tukoksen seurauksena. Kun sappinestettä pääsee vatsaonteloon, se aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion. Tätä kutsutaan sappiperitoniitiksi.
Oireita voivat olla:
- Voimakas vatsakipu
- Äkillinen yleiskunnon heikkeneminen
- Oksentelu
- Kuume tai poikkeava ruumiinlämpö
- Keltaisuus
- Nopeutunut hengitys ja sydämen syke
- Vatsan turpoaminen
Sappiperitoniitti on aina hätätilanne. Hoito edellyttää yleensä kiireellistä leikkausta, vatsaontelon puhdistamista, nestehoitoa ja mikrobilääkitystä.Ennuste on varauksellinen / huono.
Sappirakon sairauksien diagnosointi
Sappirakon sairauksien diagnosointi perustuu kliiniseen tutkimukseen, verinäytteisiin ja kuvantamistutkimuksiin. Näistä erityisesti vatsan ultraäänitutkimus on keskeisessä asemassa.
1. Verinäytteet
Verinäytteillä arvioidaan maksan ja sappiteiden toimintaa sekä mahdollisia tulehdusmuutoksia.
Pelkkien maksa-arvojen perusteella ei voida kuitenkaan tehdä varmaa diagnoosia sappirakon sairaudesta.
2. Ultraäänitutkimus
Vatsan ultraäänitutkimus on tärkein kuvantamismenetelmä sappirakon sairauksien tutkimisessa.
Ultraäänellä voidaan arvioida mm.sappirakon kokoa ja muotoa, sappirakon seinämän paksuutta, sappinesteen koostumusta, sappikivien esiintymistä,sappitiehyiden laajentumista ja mahdollista sappinesteen vuotamista vatsaonteloon.
Mukoseelessä ultraäänitutkimuksessa voidaan nähdä tyypillinen niin sanottu kiivimäinen rakenne. Se muodostuu paksuuntuneesta limasta, joka ei liiku normaalisti sappirakon sisällä.
Ultraäänitutkimuksella voidaan havaita myös varhaisia muutoksia ennen kuin koiralle kehittyy selviä kliinisiä oireita.
3. Muut tutkimukset
Tarvittaessa diagnostiikkaa täydennetään vatsaontelon röntgentutkimuksella, tietokonetomografialla, vatsaontelonesteen tutkimuksella ja sappinesteen bakteeriviljelyllä sekä maksan ja sappirakon kudosnäytteiden histologisella tutkimuksella.
Sappirakon ja -tiehyeiden sairauksien hoito
Hoito riippuu aina sairauden aiheuttajasta, oireista ja sairauden asteesta. Lääkehoitoon kuuluvat mm.ursodeoksikoolihappo (lisää sapen virtausta, stabiloi maksasoluja ja lisää ns.hyviä sappihappoja, ennen lääkkeen aloittamista on hyvä tarkastaa ultraäänellä,ettei sapenvirtaukselle ole estettä,koska lääke lisää sapen virtausta), ravintovalmisteet kuten silimariini, E-ja C-vitamiinit, antibiootit (herkkyysmäärityksen mukaan) sekä oireita helpottavat lääkkeet,esim.pahoinvoinninestolääke ja nesteytys.
Kirurginen hoito on joissain tapauksissa välttämätön, esim.edennyt mucocele. Kirurginen hoito kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin ennuste on parempi.
Ennuste
Sappirakon sairauksien ennuste vaihtelee huomattavasti sairauden vaikeusasteen ja hoidon ajoituksen mukaan.
Oireettomien sappikivet:
usein hyvä
Lievä sappirakon tulehdus:
Usein hyvä, asianmukaisella hoidolla
Varhainen mukoseele:
Vaihtelee, usein hyvä oikealla hoidolla
Pitkälle edennyt mukoseele:
Varauksellinen
Sappirakon repeämä:
Vakava, jopa huono
Sappiperitoniitti:
Vakavaa, vaatii kiireellistä hoitoa
Yhteenveto
Koirien sappirakon sairaudet muodostavat monimuotoisen sairausryhmän, johon kuuluvat muun muassa sappirakon mukoseele, tulehdukset, sappikivet ja sappiteiden tukokset.
Sairauksien oireet voivat olla pitkään vähäisiä ja epäspesifisiä. Tämän vuoksi sappirakon sairaudet voivat jäädä tunnistamatta, kunnes koiralle kehittyy vakavampia oireita.Koirat ovat usein hyviä peittämään vähäisempiä oireita.
Erityisesti sappirakon mukoseele on tärkeä tunnistaa ajoissa, sillä sairauden edetessä sappirakon seinämä voi vaurioitua ja sappirakko voi revetä.
Vatsan ultraäänitutkimuksella on keskeinen merkitys diagnostiikassa, ja tarvittaessa kirurginen hoito voi olla koiran ennusteen kannalta ratkaiseva.
Keskeinen viesti on, että pitkittyneitä ruoansulatuskanavan oireita, vatsakipua tai selittämättömiä maksa-arvojen nousuja ei pidä sivuuttaa. Sappirakon sairauksien varhainen tunnistaminen voi ehkäistä hengenvaarallisia komplikaatioita.