TAVOITTEENAMME ON LEMMIKISTÄSI HUOLEHTIMINEN KOKO SEN ELÄMÄNKAAREN AJAN

Ei ole samantekevää, kuka lemmikistäsi huolehtii
Meille on kunnia-asia tarjota lemmikillesi turvallista ja korkealaatuista terveyden- ja sairaudenhoitoa. Tämän saavuttamiseksi meillä on korkealaatuinen laitteisto ja välineistö, sekä kokeneet eläinlääkärit. Eläinlääkärimme käyvät säännöllisesti jatkokoulutuksissa hakemassa uusinta tietoa hoidoista.

Miksi jonottaisit kunnallisessa päivystyksessä?
Tapaturmat ja sairastuminen eivät kysy aikaa. Oma eläinlääkäriasema on avoinna myös viikonloppuisin. Ystävällinen henkilökuntamme auttaa, neuvoo ja palvelee Sinua kaikissa lemmikin terveydenhoitoon liittyvissä asioissa.

TERVETULOA SoVetiin!

Pentukuumeessa tulee pitää pää kylmänä

Koiranpennun hankkiminen merkitsee sitoutumista noin 10-15 vuoden ajaksi. Pentu tuo mukanaan paljon vastuuta ja kuluja, mutta myös pohjatonta rakkautta ja iloa jokaiseen päivään.

On tärkeää tarkoin miettiä minkä luonteinen, kokoinen ja karvanlaatuinen koira sopii itselle tai perheelle parhaiten. Mikä on rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja mitä olet ajatellut koiran kanssa tehdä? Paljonko aikaa olet valmis käyttämään säännölliseen turkinhoitoon? Liian usein valinta tehdään ulkonäön perusteella ja pahimmillaan sekä omistaja että koira kärsivät tästä päivittäin. Vastuullinen kasvattaja auttaa miettimään tarkoin sopiiko pentu sinulle ja ohjaa tarvittaessa toisen rodun pariin. Siitä ei pidä loukkaantua, hän ajattelee teidän molempien parasta!

Ennen ostopäätöstä emään ja pentuihin on hyvä tutustua niiden kasvuympäristössä. Eläintä ei pidä ostaa epämääräiseltä myyjältä eikä huonoista oloista. Pennun on oltava vähintään seitsemän viikon ikäinen, pirteä, puhdas ja iholtaan terve. Sillä ei saa olla silmä- eikä sierainvuotoa, sen tulee hengittää sekä liikkua normaalisti eikä se saisi olla arka. Koiranpennun mukana tulee seurata kirjalliset hoito-ohjeet ja mikäli kyse on rotukoirasta, pitää kauppasopimus tehdä kirjallisena Kennelliiton kaavakkeelle. Usein pennun rekisterikirja on tullut kasvattajalle jo luovutusikään mennessä, jolloin senkin saa matkaan. Jos kasvattaja jättää puhdasrotuiset pennut rekisteröimättä, saattaa syynä olla emän liian tiheä pennutusväli tai se, että pennun vanhemmat eivät täytä rodulta vaadittavia terveyskriteereitä.

Pentua ei pidä ostaa säälistä, sillä tavoin vain tuetaan huonon kasvattajan toimintaa ja mahdollista pentutehtailua. Epäasiallisista olosuhteista ja huonokuntoisista koirista kannattaa sen sijaan tehdä ilmoitus virkaeläinlääkärille.
Miten valmistautua pennun tuloon?

Pennulle hankitaan kaulapanta ja talutushihna, ruokakuppi, leluja, puruluita, peti, kynsisakset sekä kasvattajan neuvomat turkinhoitovälineet. Autoilua varten kuljetuslaatikko voi olla turvallinen ratkaisu. On olemassa koirille tarkoitettuja kitkerän makuisia suihkeita, joilla voi yrittää suojata tuolinjalkoja yms. houkutuksia, joita ei voi poistaa pennun ulottuvilta.

Kasvattajalta voi kysyä mitä ruokaa pentu on tottunut syömään, ettei ruoka muutu yhtäkkisesti. Monet kasvattajat antavat pennun mukaan vähän sille tuttua ruokaa.

Kotiin kannattaa tehdä hieman pelkistetympi sisustus pikkupentuvaihetta varten. Kaiken, mitä voi kuvitella pikkulapselta suojattavan, tulee suojata myös pennulta – ja vähän enemmän. Sähköjohdot pois ulottuvilta, samoin kaikki muu, joka on sinulle arvokasta. Henkisesti kannattaa varautua siihen, että pentu kokeilee teräviä hampaitaan tuolinjalkoihin, seiniin, kännyköihin, lasten leluihin… Kun pentu jätetään yksin, sen tulee olla turvallisessa, rajatussa tilassa ja sille annetaan paljon luvallista purtavaa, kuten puruluita tai kestäviä leluja. Leluista voi irrota paloja tai täytettä, joita pentu voi niellä ja saada suolitukoksen, joten valvomatta pennulle voi jättää vain sellaista pureskeltavaa, josta se ei voi saada paloja irti. Monet kääräisevät matot rullalle kunnes sisäsiisteys alkaa sujua.
Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Muutto uuteen kotiin on pennulle stressaava kokemus. Se joutuu luopumaan tutusta ympäristöstä, sisaruksista ja emästä. Pennun saapuessa sen annetaan tutkia ympäristöä ja uusia perheenjäseniä kaikessa rauhassa. Tovin ihmeteltyään pentu todennäköisesti hakeutuu nukkumaan ihmisten läheisyyteen. Sen annetaan nukkua rauhassa, sillä se tarvitsee paljon lepohetkiä.

Vaikka ystävät ja tutut haluaisivat päästä katsomaan tulokasta heti, on hyvä olla muutama ensimmäinen päivä omassa rauhassa. Vierailijoiden aika on vasta, kun pentu on asettunut kunnolla taloksi ja tutustunut uuteen perheeseensä.

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa on hyvä viettää pennun kanssa tiiviisti oleskellen ja sen kanssa puuhaillen. Varhaisilla kokemuksilla on lähtemätön vaikutus pennun ja uuden lauman väliseen suhteeseen. Yksinoloa tulee toki myös harjoitella, aluksi lyhyitä aikoja kerrallaan.

Jos pentu on ujo tai jännittää uudessa kodissa, voi sen sopeutumista helpottaa esim. Adaptil-feromonivalmisteen avulla. Kyseinen hajuaine matkii sitä emon hajua, joka viestii, että lauma on koossa ja kaikki on hyvin. Valmistetta saa apteekeista ja monilta eläinlääkäriasemilta ilman reseptiä.

Pennusta mukavaksi aikuiseksi

Koiranpennuilla on 1-3 kuukauden iässä tärkeä sosiaalistumisen kausi. Ensimmäiset kolme elinkuukautta vaikuttavat luonteeseen enemmän kuin mikään muu vaihe niiden elämässä. Usein pennut ovat saaneet hyvän alun kasvattajan luona. Sosiaalistamista on kuitenkin tärkeä jatkaa pennun uudessa kodissa. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kolmen kuukauden ikään mennessä pennun pitäisi olla tutustunut kaikkiin niihin asioihin, joita sen jatkossa halutaan pitävän normaaliin elämään kuuluvina ilmiöinä. Lapset, vanhukset, miehet, naiset, muut koirat ja eläimet, autot, pyörät, rollaattorit, lastenvaunut, hälinä ja vilinä. Kiirettä pitää, mutta sosiaalistumiskauden kokemusten pitäisi olla pennulle mahdollisimman miellyttäviä. Pelästynyt pentu voi oppia pelkäämään esimerkiksi lapsia tai muita koiria. Mitä useampiin asioihin pentu tottuu, sitä todennäköisimmin se pitää koko maailmaa mukavana paikkana. Jos perheessä on vanhempi koira, oppii pentu sitä matkimalla niin hyviä kuin mahdollisia huonoja tapoja. Pennun kanssa tulee ulkoilla myös ilman vanhemman kaverin tukea, jotta se oppii kohtaamaan asioita itse. Pennulle on tärkeää tarjota riittävästi lepoa, uuden oppiminen ja kasvaminen on rankkaa puuhaa.

Sosiaalistumiskauden loputtua, noin kolmikuisena, alkaa koiran nuoruusikä. Sen aikana pentu kasvaa edelleen nopeasti ja saavuttaa noin puolet aikuispainostaan. Pienillä roduilla tämä tapahtuu noin neljän, suuremmilla viiden kuukauden iässä. Nuori koira kehittyy fyysisesti nopeasti, minkä vuoksi se voi olla kömpelö niin liikkeiltään kuin käytökseltään. Nuoruusiässä pennut ovat vielä riippuvaisia perheen muiden koirien ja ihmisten tarjoamasta turvasta. Ne ovat otollisessa iässä oppimaan miten ihmisten maailmassa on hyvä toimia. Omistajan kannattaa tässä vaiheessa tehdä itsestään koiran mielestä hyödyllinen ja kiinnostava, koska koira oppii helposti asioita, joista sille on sen mielestä hyötyä tai joista seuraa jotain hauskaa. Kannattaa tehdä kuten omistaja haluaa, koska silloin saa kehuja, herkkuja tai leikkihetken.

Nuoruusiässä pennulla saattaa olla lyhyitä herkempiä kausia, jolloin se voi reagoida tavallista voimakkaammin esimerkiksi toisiin koiriin tai pelästyä tuttujakin asioita. Narttukoiralla lähestyvä ensimmäinen juoksuaika saattaa taannuttaa jo opittuja asioita tai saada sen ”näkemään mörköjä”. Nuoren koiran kanssa tulee olla kärsivällinen ja pöpikaudella jännittäviä tilanteita pyritään välttämään. Sosiaalistamista on tärkeä jatkaa myös varsinaisen sosiaalistumiskauden loputtua. Kun pennulle tarjotaan paljon mahdollisuuksia seurustella toisten koirien kanssa, nuoresta koirasta kehittyy sosiaalisesti taitava aikuinen.

Nuoruusikä loppuu, kun koirasta tulee sukukypsä noin 6-12 kuukauden iässä. Pienet ja keskikokoiset rodut saavuttavat aikuispainonsa 9-10 kuukauden iässä, suuret rodut 11-15 kuukauden iässä.

Sisäsiisteydessä omistajan reippaus palkitaan

Koirat tekevät mieluiten tarpeensa sellaiselle alustalle, jolle ne ovat pentuna oppineet pissimään ja kakkimaan. Tämän vuoksi sisäsiisteyskasvatukseen panostaminen aikaisessa vaiheessa on niin tärkeää. Pentu viedään aina ulos heti sen herättyä, leikittyä tai syötyä, jotta tarpeet tulisivat mahdollisimman usein toivotulle alustalle eli ulos. Pikkupentu pissaa ja kakkii mielellään samaan tuttuun paikkaan, joten kannattaa odottaa rauhassa, että pentu tekee tarpeensa, kehua sitä, ja vasta sitten alkaa puuhata sen kanssa jotain muuta. Muutoin voi käydä niin, että ulkona on niin paljon jännittäviä asioita, että pentu muistaa tehdä tarpeensa vasta sisälle tultuaan. Talvipentujen kanssa ei aina voi odottaa niin pitkään, että tarpeet tulevat ulos, mutta yrittää kannattaa kuitenkin. Jos pentua ei alussa viedä riittävästi ulos, voi sisäsiisteys jäädä oppimatta tai pentu ei oivalla sitä kunnolla, minkä korjaaminen on aikuisena hyvin haastavaa.

Pentua ei saa rangaista lattialta löytyneestä pissalätäköstä, koska koiralla ei ole kykyä yhdistää rangaistusta joskus aikaisemmin sattuneeseen vahinkoon. Koira oppii kyllä pelkäämään omistajan vihaista käytöstä, jolloin omistaja luulee virheellisesti, että karkuun luikkiva pentu tietää tehneensä väärin.

Jos pentu kykkii pakonomaisesti vähän väliä tai hyvin käyntiin lähteneeseen sisäsiisteyteen tulee takapakkia, kannattaa varmistaa eläinlääkärissä, että pennulla ei ole rakkotulehdusta.

Naskalihampaat ja milloin ne vaihtuvat

Terävät maitohampaat vaihtuvat pysyviksi hampaiksi noin seitsemän kuukauden ikään mennessä. Rokotusten yhteydessä eläinlääkäri seuraa hampaiden vaihtumista, mutta omistaja joutuu kotona jatkamaan tarkkailua. Varsinkin kääpiökoirilla maitohampaiden irtoaminen ei aina tapahdu itsellään, mikä saattaa estää normaalin puremaan kehittymisen. Katkenneet maitokulmahampaat tulee aina tarkistuttaa eläinlääkärillä, ettei leukaluuhun tai pysyvään hampaaseen muodostu tulehduksen seurauksena vaurioita. (hammasmurtumat,ientulehdus ja parodontiitti)

Hampaiden harjaamista harjoitellaan jo pikkupennusta. Päivittäinen harjaus on tehokkain tapa ehkäistä hammaskiveä ja ientulehdusta. Koirille on omia hammasharjoja sekä koiran mielestä hyvänmakuisia tahnoja. Myös pientä lasten harjaa tai sähköhammasharjaa voi käyttää. Ahkera kotihoito lisää koiran hyvinvointia ja säästää rahaa, jos koiralta ei tarvitse poistaa hampaita kiinnityskudoksiin levinneen tulehduksen takia.
Rokotuksista suojaa tarttuvia tauteja vastaan

Pentu rokotetaan noin kuukauden välein penikkatautia, parvovirusta ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Usein näihin rokotteisiin on yhdistetty kennelyskärokote. Ensimmäinen rokotus annetaan yleensä 12-viikkoiselle pennulle ja tehoste 16 viikon iässä. Lisäksi annetaan rabiesrokotus, mielellään aikaisintaan 16-viikkoisena. Jos pennusta tulee matkustava koira, kannattaa eläinlääkärin kanssa keskustella mahdollisesta tarpeesta muihin rokotuksiin. (Lisätietoa koiran rokotuksista: www.koiranrokotus.fi)

Pentujen loishäätö on tärkeää

Kasvattaja on yleensä madottanut pennut vähintään kahteen, usein kolmeen kertaan ennen luovutusta, mutta asia kannattaa vielä varmistaa. Uudessa kodissa pentu madotetaan vähintään kaksi kertaa, noin viikkoa ennen kumpaakin rokotuskäyntiä. Koiralle kehittyy paremmat vasta-aineet, jos sillä ei ole matoja rokotushetkellä.

Aikuisena matokuurien tarve voidaan tutkia ulostenäytteiden perusteella, mutta kaikille pennuille suositellaan loishäätöä, sillä suolinkaisen elinkierto varmistaa sen, että käytännössä kaikilla pennuilla on matoja.

Pennulla voi olla myös ulkoloisia, joten jatkuva rapsuttaminen, ärtynyt iho, voimakas hilseily tai likaiset / punoittavat korvat kannattaa esitellä eläinlääkärille. Täin, väiveen ja Suomessa harvinaisen kirpun erottaa paljaalla silmällä, mutta monet loiset näkyvät vain mikroskoopilla. Jos epäilet pennullasi olevan loisia, ei sitä kannata pestä eikä korvia puhdistaa ennen eläinlääkärikäyntiä, sillä se vaikeuttaa loisten löytämistä, vaikka ei poistakaan niitä. Joskus myös ihminen voi saada iho-oireita koiran ulkoloisista.

Lämpimänä vuodenaikana pentujenkin punkkisuojauksesta tulee huolehtia. Eläinlääkärin kanssa voi keskustella mikä on juuri sinun pennullesi paras valmiste. (punkkien torjunta,ulkoloiset)

Erityispiirteet pennun ruokinnassa

Luovutusikäisen pennun muuttaessa uuteen kotiin se syö vielä neljä kertaa päivässä. 5-6 kuukauden iässä voidaan siirtyä kolmeen ruokintakertaan ja seitsenkuisesta kahteen ateriaan. Kun koira on saavuttanut aikuispainonsa, siirrytään asteittain aikuisen koiran ruokaan. Pennun tulee kasvuaikana saada kasvavan koiran ruokaa, joka täyttää sen tarpeet energian, valkuaisaineiden ja kivennäisten osalta.

Koirien kasvun kiihkein vaihe on 2-5 kuukauden iässä. Tällöin ravinnon laadulla on ratkaiseva vaikutus niin tasapainoiseen kasvuun kuin aikuisiän terveyteen. Penturuoan valkuaispitoisuuden on oltava korkea, jotta lihaksisto, elimistö ja turkki kehittyvät optimaalisesti. Penturuoan tulisi sisältää 32-35% valkuaista. Kasvavan koiran on tärkeä pysyä riittävän hoikkana, sillä ylipaino lisää merkittävästi luusto-ongelmien riskiä. Myös ravinnon liian suuri kalsiumpitoisuus altistaa kasvuhäiriöille. Alle puolen vuoden ikäiset pennut eivät pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä, joten ravinnon kalsiumin määrän tulee olla oikealla tasolla. Luuston kehityshäiriöt ilmenevät yleisimmin 3-6 kuukauden ikäisillä pennuilla.

Ravinnonlisänä pentu hyötyy omega 3-rasvahapoista ja E-vitamiinilisästä

Pennun liikunta

Pennun on tärkeää päästä ulkoilemaan ja liikkumaan useita kertoja päivässä. Pikkupennun ulkoilu on aluksi leikkimistä ja ympäristöön tutustumista, varsinaisille lenkeille ei vielä ole tarvetta. Optimaalinen liikunta ja ruokinta vähentävät luuston kehityshäiriöitä, vaikka perimällä on toki oma osuutensa näiden sairauksien muodostumiseen. Liian rankka liikunta voi altistaa kehityshäiriöille. Kasvavaa eläintä ei ole hyvä yrittää liikuttaa enempää kuin se omaehtoisesti yllyttämättä haluaa liikkua. Juoksuttamista pallon perässä, juoksu- tai pyörälenkkejä, hypyttämistä ja esimerkiksi rajujen aikuisten koirien kanssa leikkimistä on syytä rajoittaa kasvukauden loppuun saakka. Pienillä roduilla kasvu lakkaa ennen vuoden ikää, suurilla roduilla se jatkuu lähes puoleentoista vuoteen saakka. Säännöllinen liikkuminen monipuolisessa maastossa, kävelylenkit ja leikkiminen toisten, mielellään samankokoisten ikätoverien kanssa ovat hyvää liikuntaa pennulle.

Ontuva pentu kannattaa käyttää eläinlääkärissä, koska monissa kasvuhäiriöissä riittävän ajoissa annettu hoito parantaa ennustetta huomattavasti.

Pennun hoitotoimet

On tärkeää totuttaa pentu käsittelyyn ja hoitotoimiin pienestä pitäen. Harjoituksia tehdään aluksi päivittäin, jotta ne muodostuvat osaksi pennun arkea. Suuhun ja korviin tulee saada katsoa, turkkia kammata, tassuihin koskea ja kynnet leikata.

Pennun kynnet kannattaa leikata noin kerran viikossa, sillä ne kasvavat nopeasti. Toimenpidettä helpottaa, jos pentu on väsynyt ja joku muu pitää sitä aloillaan toisen leikatessa kynsiä. Kynsiä voi leikata vaikka tassullisen kerrallaan joka toinen päivä, jotta harjoituskertoja tulee paljon, mutta pentu ei saa päästä pois tilanteesta rimpuilemalla tai kiljumalla. Hyvä käytös palkitaan kehuilla ja makupaloilla.

Rodunomainen turkinhoito ja mahdollinen trimmaaminen ovat tärkeä osa koiran terveydenhuoltoa. Vaativaturkkisen rodun kasvattaja näyttää usein kädestä pitäen pennun pesun ja opastaa oikeiden shampoiden ja hoitoaineiden saloihin. Normaalikarvaista pentua ei tarvitse pestä muutoin kuin sen ollessa likainen. Pentu totutetaan turkin hoitoon ja harjaamiseen ensi päivistä lähtien. Joillain roduilla on ihopoimuja, jotka vaativat säännöllistä puhdistamista ja kuivana pitämistä ihotulehdusten välttämiseksi.

Korvat tarkistetaan viikoittain ja puhdistetaan tarvittaessa korvanpuhdisteella. Jos korva on siisti, riittää katsominen. Mikäli pennun korvakäytävissä kasvaa runsaasti karvaa, tulee ne nyppiä säännöllisesti pois, jolloin korviin ei kerry niin helposti likaa. Korvakarvoja nypitään tarpeen mukaan, esim. kerran viikossa. Jatkuva nyppiminen ärsyttää korvakäytävän ihoa.

Kun pentu on hieman isompi, voidaan harjoitella myös tassusiteen tekoa tai virtsanäytteen pyydystystä, jolloin kaikki on helpompaa, jos ja kun taitoa oikeasti tarvitaan.
Onnellisia hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa!

E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja antioksidantti, joka suojelee solukalvoja vaurioilta ja estää rasvahappojen härskiintymistä. Koira tarvitsee E-vitamiinia normaaliin aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen, vastustuskyvyn ylläpitoon ja hormonitoimintaan. Koira ei pysty itse muodostamaan E-vitamiinia.

Mitä tekee antioksidantti?
Elimistön pienimmän osan eli solun seinämä koostuu rasvahapoista. Vilkas aineenvaihdunta tuottaa runsaasti solukalvoja vaurioittavia happiradikaaleja. Antioksidantti E-vitamiini toimii sijaiskärsijänä ja happiradikaalit muuttavat sen rakennetta solukalvojen rikkomisen sijaan. E-vitamiinin puuttuessa solun seinämän rasvahapot hajoavat eikä solu pysy koossa. Rikkoutuvat solut saavat aikaan reaktion, jossa paikalle kutsutaan puolustussoluja. Nämä vapauttavat tulehduksen välittäjäaineita ja lisää happiradikaaleja, pahentaen tulehdusreaktiota ja solutuhoa.
Tarvitseeko koirani E-vitamiinilisää?
E-vitamiinin riittävä saanti on syytä varmistaa, on sitten kyseessä kotiruoalla, raakaruoalla tai teollisella ruoalla ruokittu koira. Luonnossa E-vitamiinia on eniten kasviöljyissä, täysjyväviljassa ja pähkinöissä. Mitä enemmän ruoka sisältää eläinperäistä ravintoa, sitä vähemmän siinä on luonnollista E-vitamiinia.
Tehdasvalmisteista ruokaa syövän koiran E-vitamiinin saanti on sidottu ruoan sisältämään E-vitamiiniin. Kansainväliset lemmikkiruokien sisältöä ohjaavat tahot (FEDIAF, AAFCO, NRC) eivät ohjeistuksessaan tee eroa eläimen iän, sukupuolen tai rasituksen suhteen, vaikka E-vitamiinin tarve vaihtelee ja imeytymisessä on eroja eläimen iästä, sukupuolesta ja käyttötarkoituksesta riippuen. Usein valmisruokiin lisätty E-vitamiini on keinotekoista, jota koira ei pysty käyttämään tehokkaasti hyväkseen.
Jos lihapitoisella raakaruokinnalla oleva koira on aktiivinen harrastuskoira, on sillä todennäköisesti E-vitamiinivaje. Mitä enemmän koiran ravinto sisältää rasvoja, sitä tärkeämpää on riittävä E-vitamiinin saanti, koska E-vitamiini estää rasvojen härskiintymistä kehossa.
Ketkä hyötyvät E-vitamiinilisästä?
E-vitamiinin tarve korostuu vilkkaan aineenvaihdunnan myötä, esimerkiksi suuressa rasituksessa olevilla agility-, metsästys-, valjakko-, palvelus- ja vinttikoirilla. Riittävä E-vitamiinin saanti turvaa hyvän suorituskyvyn ja palautumisen rasituksesta.
Tiineillä ja imettävillä koirilla on lisääntynyt E-vitamiinintarve kohonneen kulutuksen ja vilkastuneen aineenvaihdunnan takia.
E-vitamiinin teho on osoitettu monissa tulehduksellisissa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksissa, maksa- ja sappiteiden sairauksissa kuin myös iho-, silmä-, nivel- ja hermostosairauksissa.
E-vitamiini on tärkeä myös immuunipuolustuksen kannalta.
E-vitamiini tulee annostella ruuan kanssa, koska se imeytyy suolistossa rasvojen mukana.
Vaikka E-vitamiini kuuluu rasvaliukoisiin vitamiineihin, ovat tutkimukset osoittaneet, että suoliston kyky imeyttää E-vitamiinia on rajallinen. Tiedon lisääntymisen myötä viranomaiset ovat poistaneet E-vitamiinilta enimmäissaantisuositukset.
Pitääkö E-vitamiinin olla luonnollista vai synteettistä?
Luonnollisella E-vitamiinilla on elimistössä omat kuljetusjärjestelmät ja se siirtyy verenkierron mukana kudoksiin, synteettinen erittyy suurelta osin sapen mukana ulosteeseen. Synteettinen eli keinotekoinen E-vitamiini on lisäaine, joka parantaa ruoan säilyvyyttä ja ehkäisee sen rasvahappojen härskiintymistä. Yksinkertaistaen voi sanoa, että luonnollinen E-vitamiini suojaa koiraa, synteettinen E-vitamiini kuivamuonaa.
Luonnollinen E-vitamiini on yhteisnimitys kahdeksalle samankaltaiselle yhdisteelle ja näitä sisältävän seoksen e-koodi on 306. Yleisin, aktiivisin ja tutkituin muoto ryhmässä on d-α-tokoferoli. Synteettisen E-vitamiinin e-koodeja ovat 307, 308, 309. Ne ovat luonnollisia E-vitamiineja edullisempia.
E-vitamiini ja rasvahapot
Myös omega-3-rasvahappojen lisääminen ruokavalioon hillitsee elimistön tulehdusreaktiota, mutta tällöin riittävän E-vitamiinin saanti on erityisen tärkeää. Solukalvojen lisääntynyt rasvahappopitoisuus vaatii solujen suojaamiseen enemmän E-vitamiinia.
Joihinkin rasvahappovalmisteisiin on lisätty E-vitamiinia vain säilöntäaineeksi, estämään tuotteen pilaantumista. Tämä määrä ei ole riittävä koiran solujen suojaamiseen. Jos rasvahappovalmisteen öljyt ovat härskiintyneet, ei valmistetta tule käyttää, koska pilaantuneet rasvat ovat elimistölle haitallisia.
Korkealaatuisten tuotteiden valmistusta valvotaan yhtä tarkasti kuin lääkkeiden, ja niiden raaka-aineet, valmistustapa ja säilytys turvaavat oikean koostumuksen.
Omega-3-rasvahapot vähentävät veren hyytymistä ja eläinlääkärin kanssa kannattaakin keskustella niiden käytöstä suunniteltaessa leikkausta tai hampaanpoistoa.
Hyvä valmiste turvaamaan riittävä saanti
Vetcaren E-vitamiini sisältää runsaasti luonnollista d-α-tokoferolia (200 IU/ml) nestemäisessä muodossa ja se on hyvä tuote turvaamaan riittävä luonnollisen E-vitamiinin saanti. Se on valmistettu Suomessa, korkealaatuisen kotimaisen tuotekehittelyn tuloksena.

Kissanpentu tulee taloon

Malttia ja vastuuta kissan hankkimiseen

Kissa on moneen kotiin erinomainen lemmikki, ja maailmalla suurissa kaupungeissa kissa on usein ohittanut koiran lemmikkinä. Virheellisesti usein ajatellaan, että kissat ovat omissa oloissaan viihtyviä erakoita, mutta tämä johtuu pennun saamista varhaisista kokemuksista. Jos pentu elää yksitoikkoisessa ympäristössä vailla ihmiskontakteja ensimmäiset yhdeksän viikkoa, ei siitä tule rohkeaa ja sosiaalisesti taitavaa kissaa. Monipuolisessa, turvallisessa ympäristössä kehittyneistä pennuista tulee mitä mainioimpia seurakissoja.

Kissa ei sovi kuitenkaan läheskään kaikkien elämäntyyliin, ja ennen pennun hankintaa tulee tiedostaa se, että kissan mukana elämään tulee monia muutoksia. Kissoja hylätään ja lopetetaan paljon, koska edullisen, suloisen karvapallon hankkiminen on helppoa hetken mielijohteesta. Kissa ei toimi kotona koriste-esineenä, vaan päinvastoin kissat hyppivät ja kiipeilevät, jolloin koriste-esineet ovat vaaravyöhykkeessä. Kodin kasveja tulee harkita uudelleen, ja monesti kasveja ihaillaankin kissaperheessä vain amppeleissa. Kissa on puhdas lihansyöjä ja sen kunnollinen ravinto on kallista kissan pienestä koosta huolimatta. Hiekkalaatikot eivät myöskään ole kissan omistamisen hyviä puolia jaloissa kaikkialle kulkeutuvan hiekan takia. Vääränlaiset (sisustuksellisesti kivan näköiset) laatikot, liian harva siivous, kissan tassuille epämukava hiekka ja laatikoiden rauhaton ympäristö aiheuttavat usein kissojen sisäsiisteysongelmia, jotka siten ovat usein syynä kissasta luopumiseen tai sen lopettamiseen. Hyvä kissanhiekka myös maksaa yllättävän paljon.

Kissaakin voi kouluttaa
Kissalle voi opettaa temppuja, kuten paikallaan pysymistä, luoksetuloa tai käskystä istumista ihan kuten koirallekin, kunhan kissalle löytyy sopiva, motivoiva herkku. Ammattilaiset käyttävät palkkana jäätelötikun päähän laitettua herkkuruokaa (esimerkiksi Hill’s a/d). Maailmalla kissoille järjestetään pentukursseja, joilla opetellaan hyviksi kissakansalaisiksi ammattilaisten johdolla. Toivottavasti tällaiset kurssit löytävät tiensä myös Suomeen ja kissojen potentiaalia monipuolisina lemmikkeinä opittaisiin ymmärtämään paremmin.

Kissat ovat toki yksilöitä ja toiset ovat rohkeampi kuin toiset. Ujon, helposti stressaantuvan kissan kanssa tulee ympäristö suunnitella mahdollisimman kissaystävälliseksi, ja pienilläkin asioilla saadaan parannettua kissan elämää huomattavasti.

Mistä hankkisin kissan?
Kissanpennun oikea luovutusikä on 12 viikkoa. Emo ja pentuesisarukset opettavat monia perustaitoja, joita vaaditaan kissan normaaliin käyttäytymiseen. Liian nuorina vieroitetuilla pennuilla voi olla muun muassa ongelmia hiekkalaatikkokäyttäytymisessä ja puremisenestossa. Pennun on totuttava erilaisiin ihmisiin, muihin eläimiin ja kotona kuuluviin ääniin, ettei se pelkää niitä myöhemmin elämässään. Pentuja tulee käsitellä ystävällisesti. Pennulle tulee syöttää monipuolisesti erilaisia ruokia, koska myöhemmin ruokailutapojen muuttaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Emoon ja pentuihin tulee tutustua niiden kasvuympäristössä aina ennen ostopäätöstä. Kissaa ei pidä ostaa epämääräiseltä myyjältä. Pennun on oltava pirteä, utelias, puhdas ja sen pitää liikkua normaalisti. Pentu ei saa yskiä, aivastella tai tuhista ja silmien tulee olla rähmättömät ja siristelemättömät. Pennun turkin pitäisi olla kiiltävä, korvien puhtaat ja ulosteen kiinteää. Pennun tulee olla saanut vähintään kolme loishäätöä, koska suolinkaiset ovat hyvin yleisiä. Korvien kahvinporomainen erite on useimmiten merkki korvapunkista. Mukavimman lemmikin saa yleensä avoimen kiinnostuneesti tuttavuutta tekevästä pennusta.

Pentua ei pidä ostaa säälistä, sillä siten mahdollistetaan pentutehtailun jatkuminen, ja paras tapa suojella eläimiä onkin ilmoittaa epäilyttävästä toiminnasta eläinsuojeluviranomaiselle. Sairaan pennun satojen eurojen hoitokustannukset ovat usein myös ikävä yllätys edullisen pennun hankkijalle.

Löytökissatalojen kautta etsitään koteja hylätyille kissoille. Osa kissoista on hyvin ihmisrakkaita, osan kanssa vaaditaan paljon työtä luottamuksen saavuttamiseksi. Omaan tilanteeseen sopivasta lemmikistä tulee keskustella eläinsuojeluyhdistyksen edustajan kanssa perusteellisesti, eikä kissaa pidä ottaa vain ulkonäön perusteella.

Kissalle hiiriä vai hampurilaisia?
Pennulle on hyvä syöttää samaa ruokaa kuin synnyinkodissa noin viikon ajan uuteen kotiin muuttamisen jälkeen, jotta muutoksia ei tapahdu liikaa ja pennun maha ei mene sekaisin. Tämän jälkeen pentu voi alkaa pikkuhiljaa maistella uusia ruokia. Äkillisiä muutoksia ruokavalioon ei kannata myöhemminkään tehdä, koska ne voivat aiheuttaa ruoansulatusvaivoja. Nyrkkisääntö on se, että uuteen ruokaan totuttamiseen käytetään viikko, hiljalleen uuden ruoan määrää lisäten.

Pennulla voi olla jatkuvasti laadukasta, sen ikään sopivaa kuivaruokaa ruokakupissa vapaasti saatavilla ja lihaa tai purkkiruokaa tarjotaan 2-3 kertaa päivässä. Sopivia lihoja ovat raaka jauheliha, naudan tai possun suikaleet, sydän sekä kieli ja kerran viikossa maksa tai munuaiset. Liha pakastetaan ja sulatetaan loistartuntojen vähentämiseksi. Kana ja järvikalat tulee kypsentää.

Luonnossa kissa syö useita pieniä saaliseläimiä päivässä ja käyttää paljon aikaa ja vaivaa näiden saalistamiseen. Emo opettaa pennuille ruokailutottumukset ja tämän takia laadukkaan ja monipuolisen ruoan tarjoaminen pikkupennulle on erittäin tärkeää. Nirson kissan kanssa eläminen on haastavaa, ja usein ruokavalio voi muodostua hyvin suppeaksi.

Kissan ravinnon tulisi muistuttaa mahdollisimman paljon pientä saaliseläintä: ei siis pelkkää lihaa, muttei myöskään suuria määriä kasviperäisiä raaka-aineita. Kasviperäisiä raaka-aineita saa olla hiiren ruuansulatuskanavaan mahtuva määrä, sillä suuret määrät rasittavat haimaa, altistavat sokeritaudille ja aiheuttavat ylipainoa. Kissalle tulee kylläisyyden tunne lihasta. Jos ruoassa on vain vähän lihaa, kissa joutuu syömään paljon ja lihoo samalla saamistaan viljojen hiilihydraateista. Hinta ja laatu kulkevat kissanruoissa käsi kädessä, eli lihapitoinen ruoka maksaa enemmän. Viljapitoinen ruoka on edullista, mutta hintaero tasaantuu usein eläinlääkärikuluissa. Viljapitoista ruokaa voi verrata ihmisellä jatkuvaan hampurilaisten syömiseen. Kissoille tyypillisiä vaivoja ovat sokeritauti ja struviitti-virtsakiteet ja -kivet. Edullisiin ruokiin on lisätty myös keinotekoisia makuaineita, ja valitettavasti kissat syövät sellaisia ruokia hyvin mielellään. Terveelliseen ruokaan siirtyminen on aikuisena usein haastavaa, joten pentuajan monipuolisen ja laadukkaan ruokavalion tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Aavikkoeläimenä kissa on saanut kaiken nesteen saaliseläinten mukana, ja janon tunne on huonosti kehittynyt. Paras tapa huolehtia riittävästä nesteen saannista on tarjota kissalle kosteaa ruokaa. Raikasta juomavettä tulee olla jatkuvasti saatavilla, mutta maitoa kissa ei tarvitse.

Vaaranpaikkoja pienelle kissalle

Avoimesta ikkunasta ja parvekkeelta putoaminen koituu lukuisten kissojen kohtaloksi vuosittain. Ikkunoihin ja parvekkeelle pitää siis asentaa turvaverkot. Kissa mahtuu karkaamaan yllättävänkin pienestä kolosta.

Kissa ulkoilee turvallisesti valjaissa tai aidatussa, katetussa tarhassa. Vapaana liikkuva kissa altistuu lukuisille vaaroille.

Langat, nauhat, pikkuesineet ja muovipussit kiinnostavat kissoja ja välillä kissat nielevät niitä saaden vaarallisia suolistotukoksia. Jos pentu alkaa äkisti oksennella, pitää kissa viedä välittömästi eläinlääkäriin.

Sähköjohdot voivat kiinnostaa pentua, ja ne onkin hyvä piilottaa.

Monet suositut kodin kukat ovat kissalle vaarallisia, ja turvallisinta on siirtyä amppeleissa oleviin kukkiin (Myrkytykset kissoilla).

Kissojen raapimispuu tulee kiinnittää siten, ettei se pääse kaatumaan kissan hyppiessä tasoille.

Kynttilät, keittolevyt ja silitysrauta aiheuttavat helposti palovammoja, joten niiden kanssa vaaditaan tarkkuutta.

Hyönteismyrkyt, -karkotteet ja rikkaruohomyrkyt sekä lääkkeet pitää säilyttää kissan ulottumattomissa.

Kissanpennut voivat mennä kaappeihin, laatikostoihin, pyykkikoreihin, pesukoneisiin sekä kuivausrumpuihin, joten ennen niiden sulkemista on hyvä tarkistaa pennun sijainti.

Eroon madoista
Pennut lääkitään ensimmäisen kerran kahden viikon ikäisinä ja sen jälkeen aina kahden viikon välein 12-viikkoisiksi asti, ja tämän jälkeen 2-4 kertaa vuodessa suolinkaisiin tehoavalla sisäloislääkkeellä. Villejä jyrsijöitä ja perkaamatonta kalaa syövät kissat madotetaan 2-3 kuukauden välein heisimatoon tehoavalla lääkkeellä. Kissa madotetaan aina 1-2 viikkoa ennen rokotusta.

Matolääkkeitä on saatavana erilaisissa muodoissa, kuten tahnana, tabletteina, makutabletteina ja iholle laitettava liuoksena, joista osa on reseptivapaita ja osa reseptilääkkeitä. Kaikille kissoille löytyy sopiva lääkitys!

Tabletin antaminen suuhun kannattaa opettaa pennulle herkkujen avulla. Aluksi avataan suuta hieman ja palkitaan tästä. Pikkuhiljaa suuta avataan enemmän ja laitetaan herkku kielen takaosaan. Suoritus palkitaan kehumalla ja herkuilla.

Hyvä hiekkalaatikko

Hiekkalaatikon hankkiminen on erittäin tärkeä asia, jota kannattaa miettiä tarkkaan, koska tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin on hyvin yleistä. Alla on lueteltu huomionarvoisia seikkoja, jotka ovat paras turva sille, ettei pissoja ala ilmestyä sänkyihin, sohville, pyyhkeille tai matoille. Kissan näkökulman ymmärtämiseksi voi miettiä, menisikö itse rauhattomaan, pieneen, pimeään, lukottomaan ja haisevaan yleisövessaan? Jos vessa ei miellytä kissaa, se etsii paremman paikan vailla ymmärrystä oikeasta ja väärästä.

Laatikon on oltava riittävän suuri ja kissan hännän pitää mahtua kokonaan laatikon sisään. Eläinkaupan laatikot ovat usein aivan liian pieniä, koska ne ovat sisustuksellisesti miellyttävämpiä. Hyvä valinta on sängynaluslaatikko tai vastaava korkeareunainen laatikko, johon voi tehdä etureunaan madalluksen kulkemista varten.

Avoimessa laatikossa kissan kokemat hajuhaitat ovat vähäisempiä ja kissa säilyttää hallinnantunteen ympäristöön.

Laatikko kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan, ei siis ulko-ovien tai hurisevien tai linkoavien koneiden läheisyyteen. Kissalla on oltava vapaa pääsy laatikolle, eli sitä ei saa sijoittaa vessan oven taakse tai parvekkeelle.

Perheen jokaisella kissalla on oltava oma laatikko, ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen.

Laatikko pitää täyttää mukavalla hiekalla. Hiekkaa on sopivasti silloin, kun kissa voi peittää sillä tarpeensa, mutta ei itse uppoa hiekkaan. Moni kissa suosii tassujen alla miellyttävältä tuntuvaa mikrokissanhiekkaa. Hyvin paakkuuntuva hiekka helpottaa ja tehostaa siivoamista sekä vähentää hiekan kulutusta. Kissat eivät arvosta hajustettuja hiekkoja.

Laatikko tulee siivota vähintään kerran päivässä ja pestä kerran kahdessa viikossa.

Jos sisäsiisteydessä on ongelmia, kannattaa kissalle tehdä ”hiekkalaatikko-buffet”, jolloin nähdään, mikä on kissalle mieluinen laatikko ja hiekka. Aluksi tarjolla kannattaa pitää useita laatikoita, jotta kissa tekisi tarpeensa aina laatikkoon. Vähitellen laatikoiden määrää voidaan vähentää, jos vääriin paikkoihin pissaaminen on unohtunut. Sopimattomiin paikkoihin pissaamista voidaan estää ikävästi rapisevalla muovilla ja käyttämällä Feliway-feromonia.

Rokotuksista suojaa
Kissoilla esiintyy tarttuvia virussairauksia, joita voidaan ehkäistä rokottamalla. Kissarutto on usein nopeasti kuolemaan johtava, ympäristössä hyvin säilyvä virus, joka voi kulkeutua kotiin sisäkissallekin kengänpohjissa. Herpes- ja calicivirukset aiheuttavat limakalvo-, hengitystie- ja silmätulehduksia.

Ensimmäinen penturokotus annetaan 8-12 viikon iässä ja se uusitaan kuukauden kuluttua. Rokotusohjelmaan vaikuttavat kissan elinympäristö, lauman muut kissat sekä se, onko kyseessä koti-, näyttely-, jalostus- tai vaikkapa tallikissa.

Tunnistusmerkintä turvaa karkulaisen kotiinpääsyn
Mikrosiru on riisinjyvän kokoinen kapseli, joka laitetaan niskaan ihon alle esimerkiksi rokotuksen tai leikkauksen yhteydessä. Mikrosirussa on numerosarja, joka tallennetaan tietokantaan, josta löytyvät omistajan tiedot eksyneen kissan päädyttyä löytöeläintaloon.

Koti kissan silmin
Kissan kokemaa tilaa ei mitata lattian neliöiden määrällä vaan sen kolmiulotteisella rakenteella. Pienestäkin asunnosta, jossa on kiipeilymahdollisuuksia, saa kissalle hyvin rikkaan asuinympäristön. Jos kissoja on useampia ja kissojen välit eivät ole välittömän lämpimät, tulee kaikille kissoille olla omat resurssit eli ruoka ja vesikupit, vessat ja nukkumapaikat. Tämä vähentää stressin määrää huomattavasti. Kissan rakko toimii ”stressielimenä”, ja stressi ilmenee usein ajanjaksoina, joina kissa pissaa pieniä ja kivuliaita pissoja vääriin paikkoihin.

Yksi vai useampia kissoja?
Luonnossa kissat elävät pienissä naaraskissojen ja pentujen muodostamissa perhelaumoissa tai löyhinä pieninä poikaporukoina. Sukulaisuus ja peritty sosiaalisuus vaikuttavat lemmikkikissoilla siihen, miten ne tulevat toimeen toisten kissojen kanssa. Jos haluaa hankkia useampia kissoja, kannattaa kissa ottaa suvusta, jossa kissat ovat tulleet hyvin toimeen toisten kissojen kanssa.

Uutta kissaa ei kannata tuoda kotiin muiden kissojen luokse suin päin, koska pahimmillaan kissat eivät ikinä hyväksy toisiaan. Kissat totutetaan ensin toistensa hajuun. Uusi kissa laitetaan aluksi yhteen huoneeseen oven ollessa suljettuna, johon se saa kunnolla tutustua tilaan ja löytää piilopaikkoja. Muutaman päivän kuluttua uuden ja vanhan kissan petejä voi vaihtaa, jolloin kissat tutustuvat rauhassa toistensa hajuihin. Tämän jälkeen kissat vaihdetaan toisinpäin, jolloin koko koti piilopaikkoineen tulee tutuksi uudelle kissalle. Sitten kissat saavat tutustua toisiinsa verkko-oven läpi. Kun kissat sietävät toisiaan verkko-oven läpi, voidaan ne päästää samaan tilaan varmistaen, että molemmille on oma ruokakuppi, vesikuppi, vessa ja oleskelutilat. Jos kissat eivät ole ylimpiä ystäviä, niin näin ne pystyvät usein elämään rauhaisaa rinnakkaiseloa, kunhan ne eivät joudu kilpailemaan tärkeistä asioista.

Voiko kissan kynsiä leikata tai hampaita harjata? Mitä muuta pitäisi opettaa?
Pennuille saa opetettua kaikki hoitotoimenpiteet kärsivällisellä ja lempeällä asenteella nameja ja leikkimistä palkkiona käyttäen. Ihmisille on iskostunut valitettavan voimakkaasti virheellinen käsitys siitä, ettei kissoja pysty juuri käsittelemään eikä asioita sen takia edes yritetä opettaa. Aikuisen kissan kanssa asioiden opettelu onkin sitten paljon, paljon vaikeampaa.

Sisäkissan terävät kynnenkärjet voi lyhentää tarvittaessa, jotta kynsi ei kasva kiinni anturaan. Kissalla kannattaa olla raapimispuu kynsien hoitoa varten, sillä muuten kissa käyttää huonekaluja tähän tarkoitukseen. Korkeammassa raapimispuussa kissa voi samalla venytellä itseään.

Kaikki kissat tulee opettaa pienestä pitäen turkin hoitoon. Pitkäkarvaisille olisi hyvä opettaa jo pentuna turkin peseminen. Silkinhieno ja huopaantuva karva vaatii lähes päivittäistä hoitoa. Eläinkaupasta saatavat hoitosuihkeet helpottavat turkinhoitoa. Karvanlähdön aikaan kuollutta pohjavillaa voi harjata siihen tarkoitetulla pohjavillakarstalla, mutta takut tulee selvittää ensin eikä yhtä kohtaa saa kammata liian pitkään hoitomyönteisyyden säilyttämiseksi.

Kissan hampaat on hyvä harjata päivittäin, koska kissojen tulehduksesta johtuvat hammassairaudet ovat yleisiä ja usein hampaita joudutaan poistamaan jo keski-ikäisiltä kissoilta. Kissoille on olemassa pieniä hammasharjoja sekä hyvänmakuisia hammastahnoja. Opettelu aloitetaan pikkuhiljaa ja kissa palkitaan pienistäkin onnistumisista namilla tai leikillä.

Pennulle kannattaa opettaa tablettien antaminen jo varhain, koska tablettien helppo antaminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys vanhemmalla kissalla. Vanhempi kissa voi vaatia sairauteensa päivittäistä lääkitystä, ja jos lääkettä ei saa annettua, saatetaan vain tämän takia päätyä eutanasiaan. Myös matolääkkeiden helppo antaminen helpottaa huomattavasti elämää. Pentu opetetaan ensin avaamaan suu, ja se palkitaan jo siitä. Seuraavassa vaiheessa suuhun, kielen takaosaan laitetaan esimerkiksi kuivaruokanappula ja suuta pidetään hetki kiinni, jolloin pentu nielaisee ruokapalan. Tämän jälkeen annetaan herkullinen palkka. Harjoituksen voi toistaa aluksi esimerkiksi päivittäin ruokinnan yhteydessä ja palkkana toimii märkäruoan antaminen. Kun ”lääkkeen” ottaminen sujuu hyvin, voi harjoituksen tehdä ajoittain muistin virkistämiseksi.

Milloin ja miksi leikkauttaa kissa?
Naaraskissat steriloidaan, eli niiltä poistetaan munasarjat ja osa kohtua, ja uroskissat kastroidaan, eli niiltä poistetaan kivekset. Kissa voidaan leikata jo ennen kuin se saavuttaa sukukypsyyden. Naaraskissa leikataan noin kuuden kuukauden iässä, uroskissa voidaan leikata jo neljän kuukauden ikäisenä, yleensä 5-6 kuukauden iässä. Riittävän ajoissa tehty leikkaus estää virtsalla merkkailua ja reviiri pysyy pienempänä.

Leikkauksen jälkeen aineenvaihdunta hidastuu ja ylipainoa kertyy helpommin, mikä tulee huomioida ruokinnassa. Ylipainoa voi ehkäistä leikatuille kissoille tarkoitetulla ruokavaliolla. Nuorena leikattu uroskissa voi kasvaa rotumääritelmää suuremmaksi. Nuorena leikatulla naaraskissalla nisäkasvaimien riski vanhemmiten lähes häviää. Myytti siitä, että naaraskissa pitää pennuttaa ennen sterilisaatiota, on väärä.

Onnellisia hetkiä uuden, ihanan perheenjäsenen kanssa!

Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit

Eläinklinikka Sovetin henkilökunta viettää ansaittua joululomaansa ajalla 24.-27.12. Tänä aikana Sovet on suljettu.
Joulun ajan eläinlääkäripäivystys on Yliopistollisessa eläinsairaalassa, puh.0600-97411

Oikein hyvää ja tervettä joulua kaikille!

JOULUKALENTERI

21.12.2015

Käy vastaamassa Sovetin joulukalenterin kysymyksiin ja olet mukana kolmen 100 euron arvoisen lahjakortin arvonnassa!

http://www.virikekalenteri.fi/view/index?access=sovet&code=sovet

Henkilökuntamme on asiakaspalvelukoulutuksessa 30.11.2015 aamupäivän,joten klinikka aukeaa klo 12.00.

SOVET:N juhannuksen aukioloajat:

Torstaina 18.6. avoinna 7.30-16.00
Pe 19.6.-su 21.6. SULJETTU

Olemme avoinna jälleen normaalisti maanantaina 22.6. klo 7.30 alkaen

Oikein rauhaisaa juhannusta!

SoVet on avoinna tänään lauantaina 2.5. normaalisti klo 9-15.Tervetuloa!

SoVet on avoinna pääsiäisenä seuraavasti:

perjantaina 3.4.SULJETTU

lauantaina 4.4. päivystys klo 9-15

sunnuntaina 5.4. SULJETTU

maanantaina 6.4. SULJETTU

Rauhallista pääsiäistä kaikille!

Maaliskuussa SoVetissa muistetaan senioreita

Yli 6 vuotiaille lemmikeille senioritarkastus maaliskuussa 99 euroa! (Norm. 135 euroa).

Kevätaurinko paistaa ja saa vipinää ikääntyneihin tassuihinkin. Vanhuus ei ole sairaus, mutta valitettavasti se ei tule yksin. Seniori-iässä lemmikin terveydenhoidon tarve korostuu. Sairauksien ennakoivalla ja varhaisella hoidolla varmistetaan, että ikä ei ala painaa ja yhteinen matka jatkuu mahdollisimman pitkään.

Kissat tulevat seniori-ikään 8-10 vuoden iässä, mutta koirilla rotu ja koko vaikuttavat.  Pienet koirat elävät keskimäärin kauemmin.  Koirat ikääntyvät keskimäärin seuraavasti:

Pienet koirat (alle 9kg): yli 9 vuotta
Keskikokoiset koirat (9- 22kg): yli 9 vuotta
Isot koirat (23- 40kg): yli 7,5 vuotta
Jättirodut (yli 40kg): yli 6 vuotta

Iän myötä monet vaivat ja sairaudet yleistyvät. Niitä ovat mm. nivelrikko, ylipaino, hammasvaivat, munuaisviat, sydänviat ja kasvaimet. Aikainen toteaminen mahdollistaa parhaan hoidon. Sen vuoksi suosittelemmekin kaikille seniori-ikäisille lemmikeille perusteellista terveystarkastusta vuosittain. Eläinlääkärin tekemän yleistutkimuksen lisäksi veri- ja virtsanäytteillä saadaan arvokasta tietoa lemmikin terveyden tilasta ja puhkeamassa olevista sairauksista. Näin eläinlääkäri voi arvioida mahdollisen seuranta- tai hoitotarpeen ennen kuin selvästi näkyviä oireita sairaudesta on havaittu. Erityisesti kissoilla on tapana peittää sairastumisensa mahdollisimman pitkään.

 

SoVetin Senioripaketti sisältää seuraavat tutkimukset:

-          Eläinlääkärin haastattelu lemminkin elämäntilanteesta ja voinnista

-          Eläinlääkärin tekemä yleistutkimus

-          Verenpaineen mittaus

-          Verinäytetutkimus ( IDEXX Geriatric  Profile/ Large Check Up sis.  mm.  täydellisen verenkuvan,  laajat elinarvot,  elektrolyytit sekä  kissoilta kilpirauhasarvon ja pitkänajan sokeri)

-          Koirilta virtsanäytetutkimus (ominaispaino ja pikaseulonta)

-          HUOM! Mikäli lemmikilläsi on jo sairauden oireita, tulee varata normaali eläinlääkärin konsultaatioaika.